Kohtaamisia.

Mäenrinteen kylässä nuoret matkalaiset saivat täydennystä vajavaisiin varusteisiinsa ja mm. uudet vaatteet. Nuorukainen nimeltä Brim sai myös hienolle miekalleen vähintään yhtä hienon huotran, jonka maksamisessa tuli hieman ongelmia selvitessä, ettei nuorilla oikeastaan ollut pienempää rahaa kuin kultaisia kolikoita. Ylimääräisellä rahalla saatiin sitten vyöt ja muuta tarpeellista koko porukalle. Kysyttäessä majatalolta heille selviää kultaisen rahan todellinen arvo, ja he päättävät vaihtaa rahojaan hieman pienempään muotoon.

Räätäli tuo nuorille uusia vaatteita ja huiveja outojen merkkien peitoksi. Varsinkin Mimma tuntuu sellaista päähuivia tarvitsevan suojaamaan otsaansa. Räätälin tullessa Sininen, joka on oivaltanut automaattisesti olevansa muita parempi noitakykyjensä ansiosta, ei vaivaudu loikkaamaan piiloon, vaan antaa ihonvärinsä tulla ilmi. Seurasi kiivasta väittelyä siitä onko Sinisen ihonväri kumman juoman sivutuotosta vai luonnollista.

Illan matkalaiset päättävät viettää majatalon alakerrassa muiden ihmisten keskuudessa. Sinisen ihonväri aiheuttaa hienoista sekaannusta, mutta muuten ilta sujuu oikein mukavasti kuunnellessa tarinoita. Alexia, ryhmän punapää, muun muassa päätyy tanssimaan musiikin mukaan pariinkiin otteeseen, ja ainakin kerran hänet häädetään pöydältä alas.

Seuraavana päivänä hajaannutaan taas eri suuntiin tutkimaan hieman Filslahtea suurempaa kylää. Mimma saa majatalossa istuessaan kummallisia visioita juuri saaduista vaatteista, sekä omasta valkoisesta kaavustaan. Hän näkee mm. kedon, lammasfarmin ja pimeän huoneen, jossa on meneillään tappelu. Jälkimmäinen näky saa nuoren naisen paniikkiin ja seuraa yleinen hälinä, jossa selviää, että Mimma onnistui näkemään erään kyläläisen murhan vuosia sitten. Hälinän laannuttua matkalaiset päättävät lähteä kylästä jo seuraavana aamuna välttyäkseen aiheuttamasta lisää hämminkiä. Mutta illalla on silti päästävä jälleen alakertaan seurustelemaan paikallisten kanssa.

Hahmot törmäävät paikalliselta vaikuttavaan tyttöön, Eniaan. Tunnelma pääsee jälleen kerran kiihtymään, niin kuin se tuntuu tekevän kaikkialla minne nämä muistinsa menettäneet matkalaiset menevätkin. Mimma päättää kokeilla olisiko Sininen noitimistuulella ja heittää häntä simatuopilla. Tuoppi särkyy ilmassa Sinisen edessä ja simat lentävät pitkin majataloa eikä Siniselle käy mitään. Ummar menettää hermonsa ja raahaa tytöt yläkertaan näiden yrittäessä repiä toistensa kurkkuja auki. Yläkerrassa omassa huoneessaan Sininen heittää Mimmaa jollakin ja yhtäkkiä esine katoaa kesken ilmalentonsa. Samaan aikaan ulkona putoaa taivaalta kivi keskelle katua ja räjähtää, saaden aikaan kraaterin. Kaikki räjähdyksen kantomatkan varrella syttyy tuleen. Hetken raivottuaan leikit vetäytyvät hieman, ja hulmahtavat heti kohta entistä raivokkaampina takaisin.

Kadulla, liekkien seassa, nähdään liikkuvan kolme mustaa hahmoa, jotka tarkemman tarkastelun jälkeen näkyvät heittelevän tulipalloja. Matkalaiset päättävät lähteä kylästä kiireen vilkkaa. Tavarat olikin jo pakattu, joten eikun ulos. Majatalo on syttynyt tuleen näiden outojen liekkien takia. Sininen ja Mimma ryntäävät kadulle. Sininen jää seisomaan ja tiirailemaan mustien hahmojen suuntaan yrittäen hahmottaa keitä ja mitä he oikein ovat. Kumma hahmo vähän matkan päässä teki kumman eleen ja sitten saatiin hyppiä tulipalloa karkuun. Tässä vaiheessa tuli kiire lähteä juoksemaan karkuun, ulos kylästä. Alexia ja Enia, jotka pahaksi onnekseen olivat olleet jo kadulla hahmojen tullessa, pötkivät jo pitkällä. Seurueen pojat, Brim ja Ummar juoksivat muiden kyläläisten muassa aivan toiseen suuntaan. Taivaalta satelee lisää liekehtiviä kiviä.

Yksi mustista hahmoista lähtee tyttöjen perään ja saavuttaa heitä. Mimma hyppää viereiseen ojaan, mutta Sininen jää seisomaan paikoilleen. Musta hahmo tekee taas kumman liikkeen ja äkkiä maata pitkin viistää tulimatto, suoraan kohti. Maahan heittäytyminen polttaa vaatteet ja tästäkös Sininen suivaantuu. Puf, meillä on liekehtivä Sininen, mutta tällä kertaa tuli ei poltakaan häntä. Komealla ilmaloikalla Sininen saavuttaa vihollisensa, jonka ojasta rynnännyt Mimma on kampannut maahan, ja sytyttää tämän tuleen sammuen itse vähitellen - jääden taas ilman vaatteita ja varusteita.

Pojatkin saapuvat paikalle juuri kun Mimma ja Sininen ovat ryöstämässä vaatekasaa, jonka kuollut ja kadonnut vihollinen jätti jälkeensä. Matkalaiset lähtevät kiireen vilkkaa pois kylästä. Tämä oli sentään jo toinen kylä, jonka heidän sinne tulonsa on tuhonnut.

Matkaa taituttua jonkin verran jätetään tie taakse ja mennään metsään yöksi. Ennen nukkumaan menoa selvitellään vähän kuka on kuka ja mitä on tapahtunut. Sininen ristitään Elenaksi. Nuotion rätistessä iloisesti matkalaiset saavat seuraa paikallisista susista. Muut karkaavat puuhun Sinisen jäädessä urhoollisesti maahan pitämään vahtia. Aamulla nuoret heräävät kankeina ja kylminä, mutta jatkavat matkaansa kohti luostaria. He törmäävät jälleen uuteen kylään, mutta tällä kertaa jättävät sen suosiolla väliin. Enia, ryhmän uusin jäsen, ja Alexia lähtevät hankkimaan vähän lisää tavaroita läheiseltä maatalolta. Matka jatkuu taas kaikkien ollessa koossa.

Tiellä tulee vastaan kärryt ja niitä kuljettava mies. Enia ja Alexia jäävät tielle, mutta muut menevät viereiseen puskaan piiloon. Tiellä olevien keskustelu aiheuttaa kuitenkin puskassa jonkin asteista hihitystä ja vankkurimies vetäisee varsijousensa esiin käskien puskassa lymyävien tulla näkyviin. Elena (Sininen) nousee kopeana esiin ja saa nuolen rintaansa. Ihon hassulla värillä saattoi olla tekemistä asian kanssa. Elena kaatuu maahan vielä tajuissaan. Seuraavaksi tapahtui outoja asioita: Ummar, joka otti Elenasta kopin, huomaa käsiensä hohkavan tulikuumina ja Elena huomaa reiän olkapäästään kadonneen. Mimma, joka myös huomasi tapahtuneet, ryhtyy tutkimaan Ummarin käsiä ja viisaana tökkää otsansa Ummarin käsissä oleviin merkkeihin; valoleimahdus ja sekä Mimma että Ummar lennähtävät muutaman metrin kauemmas toisistaan. Mimma lyö päänsä puuhun ja saa aivotärähdyksen, mutta ehtii saada taas yhden niistä visioistaan. Tällä kertaa hän näkee laivan (ilmeisestikin sen, jolla he alunperin saapuivat tälle saarelle) ja kuulee mainittavan nimen 'kapteeni Marius'. Laiva on hyökkäyksen kohteena ja hyökkääjinä, ketkäs muutkaan kuin jo tutuiksi käyneet hehkuvasilmäiset oudot olennot.

Muut, jotka onnistuivat katsomaan valovälähdyksen suuntaan, sokaistuvat muutamaksi hetkeksi. Yleisen kaaoksen seassa joku onnistuu huomaamaan, että kärrymies on juossut kylää kohti jättäen kärrynsä taakse. Matkalaiset lähtevät liikkeelle ja pyrkivät luostariin suorinta reittiä. Perille päästyään he vaativat saada tavata apotin ja selittävät tälle menneisyytensä vaatien vastauksia. Mimma haluaa vilkaista Brimin miekkaa ja saa taas vision: taistelu jossakin kaukana, joskus kauan sitten. Matkalaiset katsovat aiheelliseksi varoittaa apottia läheisestä kylästä kenties saapuvasta armeijasta. Mikäli tiellä pahoin pelästynyt mies nyt suuntasi sinne ja nostatti armeijan tiellä liikkuvia kummajaisia vastaan.

Apotti kuuntelee kärsivällisesti kaiken, mitä hieman sekavilla nuorilla on sanottavanaan, mutta lähettää nämä sitten lempeästi nukkumaan. Seuraavana aamuna heitä opetetaan kirjoittamaan ja lukemaan ja seikkaillaan kirjastossa etsimässä vastauksia jokaisen mieltä painaviin kysymyksiin. Sinettisormusta tutkimaan ja saadaan kuulla sen todellakin kuuluvan rikkaalle ja ylhäiselle suvulle. Mihin tarina siitä jatkuu... sen kuulette ensi kerralla.