Salmen yli

Kun lahti oli saatu ylitettyä, jatkettiin matkaa kylästä pois heti kun
Gregorius oli saanut hankittua sukset.  Matkaa jatkettiin nälkäisinä
puolille päivin asti, jolloin pysähdyttiin kypsentämään ja syömään
Mimman mukaan hankkimat kalat sekä mukana olevat leivät.  Puuta
kaataessaan Ummar näki metsässä miehen tarkkailevan heitä ratsailta.
Mies hävisi pian, ja Gregorius kertoi ympäristössä kulkeneen
maantierosvoja.  Gregorius alkoi virittää jalkajousta.

Matkaa jatkettaessa pian vasemmalla näkyi kaksi hahmoa ratsailla.
Gregorius empimättä otti jalkajousen ja ampui toisen niistä
kuoliaaksi.  Pian kuitenkin sekä edessä näkyi kaksi jalkajousella
varustautunutta miestä että takana neljä miestä miekat ja kirveet
kädessä.

Sukset otettiin pois valmistautuessa taisteluun.  Brim yritti
saavuttaa kahta edessä olevaa juoksemalla heidän sivulleen, mutta
toinen heistä osui nuolellaan Brimin käteen, jonka se läpäisi.  Ummar
juoksi Brimin luo, kietaisi huivistaan hänen käteensä puristussiteen
ja alkoi raahata tätä pois jalkajousia lataavan kaksikon luota.

Tällä välin Alexia ja Enia ovat piiloutuneet lähellä olevaan puskaan
samalla kun Gregorius on tiputtanut jalkajousensa ja ottanut esille
kaksi miekkaa valmistautuen takanaolijoita varten.  Mimma huomasi
jousen ja alkoi virittää sitä.  Samalla Elena alkoi tosiaan kyrsiintyä
koko tilanteeseen, ja tämän myötä leimahti liekkeihin - tosin ensin
ehtien riisua vaatteensa.  Rosvot olivat lievästi sanoen hämmentyneitä
yhtäkkiä kohdatessaan sinisen, alastoman, palavan naisen, ja tässä
samassa Gregorius lähti hyökkäämään heitä kohti.  Elena ei halunnut
jäädä huonommaksi ja lähti myös juoksemaan rosvoja kohti, heittäytyi
ja lähti lentämään.  Lentävä sininen alaston palava nainen syöksymässä
heitä kohti oli liikaa roistoille, jotka - Gregoriuksen teurastettua
yhden - lähtivät karkuun.  Samassa Mimma oli saanut jousen viritettyä,
nosti sen kohti jousimiehiä ja ampui.  Suureksi hämmästyksekseen nuosi
osui toisen miehistä päähän ja meni kauniisti läpi.  Toinen päätti
paremmaksi suorittaa käpälämäkimanööverin.  Elena vielä lähtee
syöksymään tätä kohti, mutta syöksy muuttuukin hallitsemattomaksi ja
hän juuri ja juuri onnistuu laskeutumaan kolhimatta itseään pahemmin.

Ummar oli sillä aikaa saanut Brimin raahattua puskan luo, jossa hän
alkoi parantaa tämän kädessä olevaa sidettä.  Yhtäkkiä Ummarin käsissä
olevat merkit alkoivat hehkua kirkkaina, ja Brimin verenvuoto
lakkasi.

Kun maantierosvot olivat kaikonneet, ilmestyi läheisestä pusikosta
outo mies.  Hän kertoo olleen myös piilossa maantierosvoilta ja
tulevansa etelästäpäin.  Nimekseen hän antaa Artemis, ja käy ilmi,
että hän puhuu imian lisäksi ainakin markuiriaa.  Sovitaan, että hän
kulkee seurueen mukana seuraavaan kylään asti, ja hänen hevosensa voi
kantaa osan tavaroista.

Ennen matkalle lähtöä Ummar kuitenkin tutkii Brimin kättä tarkemmin.
Verenvuoto on täysin lakannut, ja siinä kohtaa mistä hetkeä aiemmin
lensi nuoli läpi on vain punertava ja kipeä alue.  Ummar laittaa
kätensä ruhjoutuneeseen kohtaan ja keskittyy ajattelemaan
parantamista.  Jälleen käsien merkit alkavat hohtaa, ja lopulta Brimin
käsivarressa ei ole kuin pieni mustelma.

Matkaa jatkaessa Artemis kertoo sitä sun tätä kiertelystään eri
alueilla.  Hän kertoo opetelleensa paljon eri kieliä ja antaa niistä
näytteitä.  Athosian kohdalla Ummar tunnistaa kielen, ja pikkuhiljaa
sitä testaillessa alkaa puhua sitä varsin sujuvasti.  Muut seurueesta
(kenties Gregoriusta lukuun ottamatta) eivät kieltä tunnista.  Matkan
aikana Alexia yllättäen julistaa että hän haluaa papittareksi.

Sinä päivänä ei kylään asti ennätetä, ja leiri joudutaan
pystyttämään.  Koska seurueella ei ole mitään syötävää, tarjoaa
Artemis eväitään tarjolle.  Yö vietetään tiiviisti pakkautuneena
kuusen alle - paitsi Elena joka itsepäisesti kyhjöttää nuotion
ääressä.

Seuraavana aamuna saavutaan kylään, jossa ensi töiksi mennään
majataloon syömään tuhti aamiainen - poislukien Alexia joka lähti
kappeliin etsimään pappia jolta voisi kysellä papittareksi
pääsemisestä, vaikka lopulta nälkä ajoi hänetkin majatalolle.  Kunnon
aamiaisen ja tukevien matkaeväiden saannin jälkeen Ummar ja Mimma
lähtevät ostamaan ryhmälle puukkoja, samalla kun Brim alkaa majatalon
pitäjältä saamilla rummuillaan soittaa ja Alexia päättää tanssia.

Ummar ja Mimma ostavat kuusi pientä puukkoa, yhden keskikokoisen ja
yhden ison puukon.  Päästessään takaisin majatalolle on siellä täysi
hulina päällä.  Brim soittaa rumpuja ja joku pajupilliä, ja Alexia
tanssii pöydällä samalla kun iso väkijoukko hurraa häntä.  Ummar ja
Mimma katsovat touhua epäuskoisina ja vaipuvat takaseinälle
istuskelemaan.

Lopulta Mimma hermostuu ja heittää Alexiaa tyhjällä tuopilla, ja jo
tutuin seurauksin.  Pian on käynnissä joukkotappelu, josta seurue
poistuu enemmän tai vähemmän huomaamattomasti.  Ulkona Alexia ja Brim
alkaa vaatia pääsyä takaisin tappelun melskeeseen hakeakseen
parikymmentä kuparista mitä heille oli heitetty ja Gregorius ottaa
molemmat kantoonsa.  Elena saa tästä hepulikohtauksen, jolloin hänet
heitetään poikittain hevosen selkään saadakseen hänetkin liikkeelle.

Illan jo hämärtyessä seurue saapuu luostarin luo, joka näyttää paria
ikkunassa näkyvää valoa lukuunottamatta hylätyltä.  Seurue (poislukien
Brim, joka yrittää porttien ulkopuolella opetella soittamaan huilua)
menee Mimma etunenässä sisään pilkkopimeään taloon.  Mimma hakeutuu
ensimmäiseen käytävään minkä löytää, ja kirkaisu saa Briminkin
tulemaan katsomaan.  Mimman käsi osui pimeässä haparoidessaan
olkapäähän, eikä kirkuminen paljoa laantunut kun se osoittautui
kuuluvan vanhalle luurangolle, joka roikkui seinästä kahden nuolen
varassa.  Mimma saa luurangosta näyn siitä kuinka käytävän toisessa
päässä ollut ovi räjäytetään kappaleiksi, ja valkoiset haituvaiset
olennot loitsivat vasamat jotka osuvat seinällä roikkuvaan uhriinsa.

Tällöin eteisestä tulee heitä noutamaan vanha mies, joka sanoo tuon
olevan kielletty käytävä, jolle ei saa mennä.  Mies johdattaa seurueen
yläkertaan suureen saliin, jonka oven hän telkeää.  Hän sanoo olevansa
yksi harvoista paikalla asuvista munkeista, portinvartija.  Ryhmä saa
liikkua tiloissa vapaasti ja jäädä yöksi, kunhan ei yritä ovesta
ulos.

Mimma kertoo sivukäytävässä Ummarille näystään, ja kokeilee seinää.
Siitä hän saa näyn luostarista, jossa on pihalla on sotilaita ja
paikalle ratsastaa iso saattue.  Seuraavaksi ollaan isossa salissa,
johon vanha mies äsken heidät opasti.  Yhtäkkiä koko alue tärähtää,
kellojen soitto loppuu ja kuuluu iso tömähdys.  Kuuluu räjähdyksiä,
huutoja ja vaaleita haituvanoloisia hahmoja lentää sisään tilaan
suoraan ikkunalasien läpi vaurioittamatta niitä...

Sillä välin muut ovat olleet syömässä, ja Elena on päättänyt koittaa
uudestaan vastikään huomaamaansa tavaroiden tuleensytyttämistaitoa,
tällä kertaa ilman mitään tavaraa.  Hän yrittää sytyttää käteensä
liekin, ja hänen kämmenensä roihahtaa välittömästi.  Munkit huomaavat
tämän ja kauhistuvat, ja välittömästi Elenan ympärillä on neljätoista
munkkia painamassa häntä maahan ja aloittaen jonkin rituaalin.  Alexia
tunnistaa rituaalin pahojen henkien poismanaamiseksi, mutta silti
sekä Artemis että Ummar joutuvat pidättelemään Brimiä ettei hän ala
pelastaa Elenaa miekkaansa käyttäen.  Rituaali kestää viitisentoista
minuuttia, jona aikana hämmentynyt Elena seisoskelee ringin keskellä
tietämättä mitä tehdä.  Rituaali päättyy aikanaan ja hänet päästetään
menemään.

Tällä välin Mimma on parhaansa mukaan koittanut sulautua seinään pois
huoneesta - ja onnistuu siinä varsin hyvin.  Kun Ummar palaa etsimään
häntä, on hän kadonnut.  Mimma yhtäkkiä huomaa olevansa pimeydessä ja
kaatuu taaksepäin.  Täydellisestä pimeydestä nousee lattian läpi
valkoista hohtava haituvainen olento, jonka ulkomuoto muistuttaa osin
mädäntynyttä ihmistä.  "Vapauttakaa meidät!", olento sanoo.  "Miten?",
kysyy Mimma, mutta saa vain saman vastauksen "Vapauttakaa meidät!"
Mimma hoippuu taaksepäin seinää vasten ja kaatuu takaisin
sivukäytävälle, josta Ummar puoliksi kantaa hänet ruokapöytään.

Pian munkit tuovat takan edustalle jotain pehmusteita yösijaksi.
Seurue alkaa nukkua, mutta Brimillä ja Elenalla on suunnitelma.  He
haluavat ulos salista tutkimaan mitä on kielletyllä käytävällä.  He
pysyttelevät hereillä kunnes muut nukkuvat, ja hiljaa nousevat ylös.
Brim kulkee ikkunan luo, mutta se on sinetöity kiinni.

Yhtäkkiä salin iso ovi jysähtää niin lujaa että kaikki heräävät.
Portinvartijat alkavat heti rukoilla oven edessä riipukset käsissään,
ja pian kaikki muut munkit liittyvät heidän seuraansa.  Jysähdykset
ovella jatkuvat ikään kuin jokin yrittäisi murtaa oven ja oven takaa
kuuluu hirveä riipinä ovea vasten.

Samalla kun muut katsovat hämmästyneenä mitä tapahtuu, Mimma nousee ja
painautuu seinää vasten.  Ummar huomaa tämän ja ottaa häntä ranteesta
kiinni, ja yhtäkkiä he molemmat huomaavat vajoavansa seinän läpi
pimeään huoneeseen, joka on ilmeisesti seuraava ovi samalla
käytävällä, jossa parhaillaan koitetaan riipiä suurta ovea alas.
Mimma on ärsyyntynyt Ummarin mukaan tulosta, ja koittaa työntää tämän
takaisin seinän läpi, mutta huonoin tuloksin.  Sitten huoneen ovelle
tulee valkoista hohtava haituvainen hahmo, jolla on miekka kädessään.
Se lähestyy ja Mimma kysyy siltä "Miten me vapautamme teidät?"  Olento
kyyristyy katsomaan Mimmaa läheltä ja Ummar saa sanottua että olemme
tulleet vapauttamaan heidät, mikäli pystymme.  Olennon huomio
kiinnittyy Ummariin hetkeksi ja sitten takaisin Mimmaan kun hän
kysyy keitä he ovat.  Tämän jälkeen olento antaa vertahyytävän
kirkaisun joka kuuluu seinän läpi isoon saliin asti, ja vajoaa alas
lattian läpi.  Samalla ryske ja raapina salin ovella lakkaa.

Elena ja Brim vaikuttavat närkästyneiltä kun toiset ovat löytäneet
tien ulos ennen heitä ja lähtevät juoksemaan sivukäytävää pitkin.
Artemis on kuitenkin seurannut heidän liikkeitään ja huomauttaa
asiasta Gregoriukselle, ja molemmat lähtevät heidän peräänsä ja saa
heidät kiinni, estääkseen tyhmyyksien teon.

Ummar ja Mimma, toivuttuaan kohtaamisestaan, menevät käytävälle ja
sieltä suuren oven luo.  Mimma koputtaa oveen ja kysyy pääsisivätkö he
sisälle.  Hetken hiljaisuuden jälkeen ovi aukaistaan varovasti, heidät
nykäistään sisään ja ovi teljetään välittömästi.  Mimman kertomiset
siitä että olennot ovat poistuneet ja tahtovat vain vapautusta
kaikuvat kuuroille korville.

Pakoja

Talvi oli tullut ja luostari peittynyt lumeen. Nuoret pääsivät lumitöihin
ja saivat saunoa, vuoroista tosin syntyi pientä riitaa. Vaatteet pestiin
ja mäkeä laskettiin opiskelun ohessa. Lukeminen alkoi sujua melko vähäisen
opettelun jälkeen, ja osa huomasi osaavansa markuiriaakin. Brimin miekan
saatiin kuulla kulkeneen Galoksen suvussa perintökalleutena. Nuorten
tatuoinnit jäivät yhä hämärän peittoon, mutta niiden arvioitiin olevan
jonkinlaisia orjamerkkejä. Kukaan ei erityisemmin pitänyt ideasta ja
vaihtoehtoisia, hatariakin selityksiä etsittiin. Porukka myös tutustui
Gregoriukseen, joka osoittautui varsin eriskummalliseksi munkiksi kokonsa,
voimansa, tarinoidensa ja oikeastaan kaiken muunkin osalta. Hänen kanssaan
suunniteltiin matkan jatkamista etelään ja harjoiteltiin hiihtämistä.
Mäkeäkin laskettiin..

Rauhanomainen oleskelu luostarissa päättyi juhliin. Aamu aloitettiin
pitkällä ja tuskaisella palveluksella, iltaa myöten meno vapautui ja
kiihtyi kunnes luostarin väki saavutti tietyn puolustuskyvyttömän tilan.
Silloin Mimma näki näyn hyökkäyksestä ja palavasta luostarista, mikä
tietenkin raportoitiin apotille pikimmiten, ja pakoon lähdettiin koko
porukalla salaista tunnelia pitkin. Gregorius johdatti porukan johonkin
paikkaan, jossa painauduttiin pienen kalliokielekkeen alle viettämään yötä
halkojen hakkaamisen ja tulen sytyttämisen jälkeen.

Seuraava päivä olikin taas apeaa tarpomista, kunnes pääsimme Falsterniin.
Majataloon tietty, ja ostoksille. Elenalle taidettiin ostaa uusia
vaatteita ja kaikille hanskat suojaamaan kylmältä. Gregorius neuvotteli
laivakyydistä kaakkoonpäin huonolla menestyksellä samalla kun Mimma
jankutti salmen ylityksestä. Valitettavasti vain ryhmä sai huomata kaartin
etsivän heitä, ja majatalostahan he löytyivät pientä maksua vastaan.
Seurasi tappelu ja pako, joka johti eri teitä taas yhteen ja jonkin
majatalon kellariin, josta seuraavana aamuna taas
selviydyttiin enemmän tai vähemmän yhdessä lautalle ja saatiin kyyti
salmen toiselle puolelle. Mimma ehti jopa oma-alotteisesti ostaa evääksi
kaksi turskaa.

Kohtaamisia.

Mäenrinteen kylässä nuoret matkalaiset saivat täydennystä vajavaisiin varusteisiinsa ja mm. uudet vaatteet. Nuorukainen nimeltä Brim sai myös hienolle miekalleen vähintään yhtä hienon huotran, jonka maksamisessa tuli hieman ongelmia selvitessä, ettei nuorilla oikeastaan ollut pienempää rahaa kuin kultaisia kolikoita. Ylimääräisellä rahalla saatiin sitten vyöt ja muuta tarpeellista koko porukalle. Kysyttäessä majatalolta heille selviää kultaisen rahan todellinen arvo, ja he päättävät vaihtaa rahojaan hieman pienempään muotoon.

Räätäli tuo nuorille uusia vaatteita ja huiveja outojen merkkien peitoksi. Varsinkin Mimma tuntuu sellaista päähuivia tarvitsevan suojaamaan otsaansa. Räätälin tullessa Sininen, joka on oivaltanut automaattisesti olevansa muita parempi noitakykyjensä ansiosta, ei vaivaudu loikkaamaan piiloon, vaan antaa ihonvärinsä tulla ilmi. Seurasi kiivasta väittelyä siitä onko Sinisen ihonväri kumman juoman sivutuotosta vai luonnollista.

Illan matkalaiset päättävät viettää majatalon alakerrassa muiden ihmisten keskuudessa. Sinisen ihonväri aiheuttaa hienoista sekaannusta, mutta muuten ilta sujuu oikein mukavasti kuunnellessa tarinoita. Alexia, ryhmän punapää, muun muassa päätyy tanssimaan musiikin mukaan pariinkiin otteeseen, ja ainakin kerran hänet häädetään pöydältä alas.

Seuraavana päivänä hajaannutaan taas eri suuntiin tutkimaan hieman Filslahtea suurempaa kylää. Mimma saa majatalossa istuessaan kummallisia visioita juuri saaduista vaatteista, sekä omasta valkoisesta kaavustaan. Hän näkee mm. kedon, lammasfarmin ja pimeän huoneen, jossa on meneillään tappelu. Jälkimmäinen näky saa nuoren naisen paniikkiin ja seuraa yleinen hälinä, jossa selviää, että Mimma onnistui näkemään erään kyläläisen murhan vuosia sitten. Hälinän laannuttua matkalaiset päättävät lähteä kylästä jo seuraavana aamuna välttyäkseen aiheuttamasta lisää hämminkiä. Mutta illalla on silti päästävä jälleen alakertaan seurustelemaan paikallisten kanssa.

Hahmot törmäävät paikalliselta vaikuttavaan tyttöön, Eniaan. Tunnelma pääsee jälleen kerran kiihtymään, niin kuin se tuntuu tekevän kaikkialla minne nämä muistinsa menettäneet matkalaiset menevätkin. Mimma päättää kokeilla olisiko Sininen noitimistuulella ja heittää häntä simatuopilla. Tuoppi särkyy ilmassa Sinisen edessä ja simat lentävät pitkin majataloa eikä Siniselle käy mitään. Ummar menettää hermonsa ja raahaa tytöt yläkertaan näiden yrittäessä repiä toistensa kurkkuja auki. Yläkerrassa omassa huoneessaan Sininen heittää Mimmaa jollakin ja yhtäkkiä esine katoaa kesken ilmalentonsa. Samaan aikaan ulkona putoaa taivaalta kivi keskelle katua ja räjähtää, saaden aikaan kraaterin. Kaikki räjähdyksen kantomatkan varrella syttyy tuleen. Hetken raivottuaan leikit vetäytyvät hieman, ja hulmahtavat heti kohta entistä raivokkaampina takaisin.

Kadulla, liekkien seassa, nähdään liikkuvan kolme mustaa hahmoa, jotka tarkemman tarkastelun jälkeen näkyvät heittelevän tulipalloja. Matkalaiset päättävät lähteä kylästä kiireen vilkkaa. Tavarat olikin jo pakattu, joten eikun ulos. Majatalo on syttynyt tuleen näiden outojen liekkien takia. Sininen ja Mimma ryntäävät kadulle. Sininen jää seisomaan ja tiirailemaan mustien hahmojen suuntaan yrittäen hahmottaa keitä ja mitä he oikein ovat. Kumma hahmo vähän matkan päässä teki kumman eleen ja sitten saatiin hyppiä tulipalloa karkuun. Tässä vaiheessa tuli kiire lähteä juoksemaan karkuun, ulos kylästä. Alexia ja Enia, jotka pahaksi onnekseen olivat olleet jo kadulla hahmojen tullessa, pötkivät jo pitkällä. Seurueen pojat, Brim ja Ummar juoksivat muiden kyläläisten muassa aivan toiseen suuntaan. Taivaalta satelee lisää liekehtiviä kiviä.

Yksi mustista hahmoista lähtee tyttöjen perään ja saavuttaa heitä. Mimma hyppää viereiseen ojaan, mutta Sininen jää seisomaan paikoilleen. Musta hahmo tekee taas kumman liikkeen ja äkkiä maata pitkin viistää tulimatto, suoraan kohti. Maahan heittäytyminen polttaa vaatteet ja tästäkös Sininen suivaantuu. Puf, meillä on liekehtivä Sininen, mutta tällä kertaa tuli ei poltakaan häntä. Komealla ilmaloikalla Sininen saavuttaa vihollisensa, jonka ojasta rynnännyt Mimma on kampannut maahan, ja sytyttää tämän tuleen sammuen itse vähitellen - jääden taas ilman vaatteita ja varusteita.

Pojatkin saapuvat paikalle juuri kun Mimma ja Sininen ovat ryöstämässä vaatekasaa, jonka kuollut ja kadonnut vihollinen jätti jälkeensä. Matkalaiset lähtevät kiireen vilkkaa pois kylästä. Tämä oli sentään jo toinen kylä, jonka heidän sinne tulonsa on tuhonnut.

Matkaa taituttua jonkin verran jätetään tie taakse ja mennään metsään yöksi. Ennen nukkumaan menoa selvitellään vähän kuka on kuka ja mitä on tapahtunut. Sininen ristitään Elenaksi. Nuotion rätistessä iloisesti matkalaiset saavat seuraa paikallisista susista. Muut karkaavat puuhun Sinisen jäädessä urhoollisesti maahan pitämään vahtia. Aamulla nuoret heräävät kankeina ja kylminä, mutta jatkavat matkaansa kohti luostaria. He törmäävät jälleen uuteen kylään, mutta tällä kertaa jättävät sen suosiolla väliin. Enia, ryhmän uusin jäsen, ja Alexia lähtevät hankkimaan vähän lisää tavaroita läheiseltä maatalolta. Matka jatkuu taas kaikkien ollessa koossa.

Tiellä tulee vastaan kärryt ja niitä kuljettava mies. Enia ja Alexia jäävät tielle, mutta muut menevät viereiseen puskaan piiloon. Tiellä olevien keskustelu aiheuttaa kuitenkin puskassa jonkin asteista hihitystä ja vankkurimies vetäisee varsijousensa esiin käskien puskassa lymyävien tulla näkyviin. Elena (Sininen) nousee kopeana esiin ja saa nuolen rintaansa. Ihon hassulla värillä saattoi olla tekemistä asian kanssa. Elena kaatuu maahan vielä tajuissaan. Seuraavaksi tapahtui outoja asioita: Ummar, joka otti Elenasta kopin, huomaa käsiensä hohkavan tulikuumina ja Elena huomaa reiän olkapäästään kadonneen. Mimma, joka myös huomasi tapahtuneet, ryhtyy tutkimaan Ummarin käsiä ja viisaana tökkää otsansa Ummarin käsissä oleviin merkkeihin; valoleimahdus ja sekä Mimma että Ummar lennähtävät muutaman metrin kauemmas toisistaan. Mimma lyö päänsä puuhun ja saa aivotärähdyksen, mutta ehtii saada taas yhden niistä visioistaan. Tällä kertaa hän näkee laivan (ilmeisestikin sen, jolla he alunperin saapuivat tälle saarelle) ja kuulee mainittavan nimen 'kapteeni Marius'. Laiva on hyökkäyksen kohteena ja hyökkääjinä, ketkäs muutkaan kuin jo tutuiksi käyneet hehkuvasilmäiset oudot olennot.

Muut, jotka onnistuivat katsomaan valovälähdyksen suuntaan, sokaistuvat muutamaksi hetkeksi. Yleisen kaaoksen seassa joku onnistuu huomaamaan, että kärrymies on juossut kylää kohti jättäen kärrynsä taakse. Matkalaiset lähtevät liikkeelle ja pyrkivät luostariin suorinta reittiä. Perille päästyään he vaativat saada tavata apotin ja selittävät tälle menneisyytensä vaatien vastauksia. Mimma haluaa vilkaista Brimin miekkaa ja saa taas vision: taistelu jossakin kaukana, joskus kauan sitten. Matkalaiset katsovat aiheelliseksi varoittaa apottia läheisestä kylästä kenties saapuvasta armeijasta. Mikäli tiellä pahoin pelästynyt mies nyt suuntasi sinne ja nostatti armeijan tiellä liikkuvia kummajaisia vastaan.

Apotti kuuntelee kärsivällisesti kaiken, mitä hieman sekavilla nuorilla on sanottavanaan, mutta lähettää nämä sitten lempeästi nukkumaan. Seuraavana aamuna heitä opetetaan kirjoittamaan ja lukemaan ja seikkaillaan kirjastossa etsimässä vastauksia jokaisen mieltä painaviin kysymyksiin. Sinettisormusta tutkimaan ja saadaan kuulla sen todellakin kuuluvan rikkaalle ja ylhäiselle suvulle. Mihin tarina siitä jatkuu... sen kuulette ensi kerralla.

Herääminen

Hiekkaranta. Palava laiva karilla. Neljä valkeaan pukeutunutta hahmoa herää rannalla, katsellen ympärilleen, itseään. Yhden iho on sinertävä, yhdellä on outoja piirtoja otsassaan, yhdellä käsissään. Vaatteet ovat märät ja kylmä tuuli puhalsi, tehden olon epämukavaksi. Rannalla oli myös aseistettu ruumis, jolta yksi hahmoista nosti käteensä miekan. He olivat nuoria, kenties 14-kesäisiä, kenties 15.

Samassa rannalle saapui muita, Mamos, Ferras ja Alexia läheisestä Filslahden kylästä. He olivat nähneet savupatsaan ja tulleet katsomaan tilannetta. Kohdatessaan nuoret Mamos lähti viemään heitä kylään, sillä he tarvitsisivat uudet vaatteet ja pian, Ferras ja Alexia jäivät rannalle etsimään muita selviytyjiä, joita ei kuitenkaan löytynyt. Selvinneitä elintarvikkeita kuitenkin löytyi ja nämä vietiin kylään.

Kylässä uudet tulokkaat annettiin leskirouva Miminan hoiviin, joka nimesi nuoret tyttärensä Mimman ja miehensä Ummarin mukaan. Sini-ihoinen sai nimekseen Sininen ja miekkaa kantava nuorukainen sanoi nimekseen Brim ja väitti muistavansa enemmän kuin muut, mutta hänen tarinansa ontui hieman. Heille annetiin vaatteet ja ruokaa, jonka jälkeen nuoret nukahtivat.

Muita selviytyneitä ei rannalla uudestaan käydessä löytynyt,

Seuraavana aamuna Alexia johdatti tulokkaita tutustumaan kylään. He tapasivat kylänvanhimman ja metsän erakon, Maerin, joka kertoi kaikenlaista, etenkin Sinisestä, joka paljastui Kesiiriksi, noitakansan jäseneksi, joka asuu kaukana idässä. Paljastui myös, että Sininen tosiaan on noita, vaikkakin vielä harjaantumaton. Muiltakin, Brimiltä että Siniseltä, paljastui piirtoja. Mimman ja Ummarin piirrot olivat näkyvillä, Mimman otsassa ja Ummarin käsissä. Maer Erakko lähti kuitenkin nopeasti nähtyään hahmojen hallussa olevan sinettisormuksen. Hän palasi vasta noin viikkoa myöhemmin ja kieltäytyi kertomasta tarkemmin oikeastaan mistään.

Kaksi viikkoa kului ja nuoria alkoi houkuttaa päästä pois kylästä Falsterniin, saaren suurimpaan kaupunkiin, josta voisi ehkä selvitä enemmän. Kylänvanhin on kuitenkin sitä mieltä ettei kiirettä ole ja lupaa että asiasta päätetään kyläkokouksessa. Kyläkokouksessa kuitenkin kylän miehet toteavat että asia malttaa odottaa kevääseen ja ottavatpa vielä talteen Brimin miekankin, mikä asettaa nuorten mieleen ajatuksen lähteä salaa ja luvatta.

Kyläkokousyönä, muiden nukkuessa ja nuorten hiipiessä hakemaan tavaroita, näkyy merellä liikettä, kolme venettä liikkui kohti kylää. Mielenkiinnosta, jäivät rannalle lähteneet hahmot katsomaan. Kuitenkin lähtiessään liikkeelle aiheuttivat metelin mikä kiinnitti tulijoiden huomion. Kaksi näistä loikkasi veden pintaa pitkin hyppien heidän sijaintiaan kohden, kaksi muuta kulki rantaa pitkin. Sininen, Mimma ja Ummar, jotka olivat olleet rannassa, hajaantuivat. Mimma piiloutui pensaisiin, Sininen lähti juoksemaan pakoon ja Ummar kiinnitti huomion huutamalla hälyytystä.

Muut rannalla olevat tulijat alkoivat systemaattisesti haravoida kylää ja polttaa sitä. Mennen eri reittejä, nuoret pakenivat metsiin ja lopulta päätyivät yhteen tielle etelään ja Falsterniin. Päivän he nukkuivat, jatkaen taas iltapäivällä matkaa, saapuen yöllä seuraavaan kylään, Mäenrinteeseen ja sen majataloon, Idän Aurinkoon. Täällä heille annettiin yösija ja ruokaa.